Platform 1995-1996 (osa1)

Nimesin tämän blogisarjan platformiksi. Englanninkielinen nimi sen takia, koska suomenkieli ja rap-musiikki ei ollut siihen aikaan se toimivin yhdistelmä, kun itse nyökytin päätä ekan kerran biitin tahtiin. Omaa alustaani alettiin koodaamaan hiphop-kulttuurin pariin 95-vuoden tienoilla. Sitä ennen muistan tykästyneeni Dj Jazzy Jeffin & Fresh Princen Ring my bell hittibiisiin, mutta en ymmärtänyt nuoresta iästä johtuen, että mistä hommassa oli kyse.

Muutamaa vuotta myöhemmin olin kuitenkin jo valveutunut kuudesluokkalainen, ja aloin kiinnostua myös kulttuureista musiikin ympärillä. Vuosi oli siis 1995 ja elokuvateattereissa pyöri The Dangerous Minds niminen elokuva, jonka soundtrackilta löytyi Coolion Gangster`s paradise niminen biisi. Kyseinen kappale oli vuoden yksi suurimpia hittejä, ja sen myötä rap-musiikki kantautui myös omiin korviini ekan kerran vahvasti. Enoni osti minulle ja isosiskolleni Gangster`s Paradise albumin Stockalta, ja muistan kuinka kinastelimme kumpi sitä saa ekana kuunnella. Taidettiin nauhoittaa se myös kassulle, jotta riidoilta vältyttäisiin. Itse aloin kuitenkin janoamaan lisää samankaltaista musiikkia ja koitin koko ajan selvittää mistä hommassa oli kyse. Olin jo edellisvuonna ostanut kyllä marketista leveet housut, mutta ne ammottivat vielä tiedosta tyhjinä jaloissani. Internet ei kuulunut vielä lähellekkään tietokoneidemme valikoimiin ja telkkarista meillä maakunnissa asuvilla näkyi useimmiten kanavat 1, 2 ja 3. Eli tiedonsaanti urbaanista kulttuurista ei ollut käden käänteessä saatavilla.

Seuraava vuosi toikin sitten itselle esiin isomman katraan artisteja. Kaupalliset julkaisut, kuten Fugeesin The Score, loi maaperää myös hieman tuntemattomammalle räpille. Nasin toka albumi It was written oli itselle se ensimmäinen kova levy, joka kuulosti aidolta ja oikealta. Vasta tuon levyn jälkeen löysin Illmatic-albumin, joka räjäytti tajunnan. Olin entistä kiinnostuneempi aiheesta ja luin kaikki lehtiartikkelit tarkkaan läpi, jotka edes sivusi räppiä tai hiphop-kulttuuria. Myös muutama kaverini kiinnostui samaan aikaan hiphopista, ja halusimme näyttää sen myös muille. Koska vaatteisiin, ei ollut varaa ja saatavuuskin oli heikko, niin oli improvisoitava. Isältä otettiin vaatekaapista chinot, jotka olivat sopivan baggyt, jotta muut huomaisivat what`s up!

Ja kyllähän ne huomasivatkin. Syksyllä oli edessä koulunvaihto ja ylä-aste. Meidän hiphop-porukalle tehtiin pilottipoikien toimesta heti selväksi, että meidän tyyliä ei suvaita. Siitä sitten väännettiinkin koko ylä-aste. Tämä vastakkainasettelu oikeastaan vain vahvisti ylpeydentunnettani kyseisen kulttuurin edustajana. Tuntui koko ajan muutenkin, että olisi jonkin täysin uuden äärellä, jota muut ei vain ymmärrä. Jotain jännittävää ja siistiä, jota muut ilmeisesti pelkäävät, koska haluavat näyttää vihaavansa tätä.

Seiskaluokan syyslomalla pääsin matkalle Istanbuliin. Oli siisti päästä vittuun tuolta junttikoulusta hetkeksi ja vieläpä täysin erilaisen kulttuurin pariin. Reissusta palattuani siskoni sanoi, että säästivät mulle Hesarin kuukausiliitteen. Siinä olisi kuulemma suomalaisista hoppareista juttua. Jos en väärin muista niin kyseessä oli lokakuun 1996 kuukausiliite. Se oli about kymmenen sivun juttu Espoon Olarin ja Soukan, sekä Tampereen Lielahden hiphop-porukoista. Luin jutun monta kertaa läpi ja vaikutuin entisestään. Tunsin yhteenkuuluvuutta. Lehtijutun kautta sain myös tietää, että Helsingissä on levykauppa, joka on erikoistunut räppiin…

The Funkiest. Sinne oli tottakai päästävä heti. Levykauppa sijaitsi Urho Kekkosen kadulla ja se oli niin pieni, että kävelin muutaman kerran sen ohi ennen kuin tajusin sijainnin. Jännitti mennä sisään kauppaan. Se oli tupaten täynnä minua päätä pidempiä ja tyylikkään näköisiä jätkiä selaamassa levyjä ja hengaamassa sohvalla. Muistan miettineeni, että enään ei tarvitse huolehtia mistä saan ne parhaimmat ja aidoimmat räppilevyt. Ensimmäisellä ostosreissullani mulla oli ainoastaan varaa ostaa käytetyistä levyistä jotain, koska en kehdannut lähteä tyhjin käsin myöskään pois. Mukaani tarttui pienellä määrällä markkoja, Kartell – Chapter1- The Beginning -albumi. En tiennyt mikä se oli, mutta jotain oli hätäännyksissään poistettava. Tiesin kuitenkin, että tänne tulen jatkossa kaikki liikenevät rahani kuluttamaan ja näin siinä kävikin.

Seuraavalla kerralla jatkamme vuodesta -97 eteenpäin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll UpScroll Up